Jerry alkoi täristä. Hänen valkoisen smokkinsa kainalot olivat hiestä märkinä, ja silmälasit peittyivät kuumaan höyryyn. Mutta tohtori Rivers oli virkeä kuin laiska lauantaina. Hän näpsäytti sormiensa päitä, pukkasi Jerryä kylkeen ja huudahti haltioituneena:

— Jerry, kaveri! Katsohan! Ei ne ihan suotta nylkeneet mi-nultar kahdeksaasataa dollaria.

Jerry tuijotti eteensä kuin humalan usvaan. Hitaasti liikkuva ääniauto kääntyi puiston ajotielle ja levitti eetteriin mainoksen suitsutusta. Autoa seurasi yhdeksän puolialastonta kaunotarta kantaen suuria mainosjulisteita. Tytöt muistuttivat erehdyttävästi Marilyn Monroeta. Maailman laidalla elänyt Jerry Finn ei käsittänyt, että Marilyn Monroen edustamasta naistyypistä oli pari kuukautta sitten luotu naiskauneuden standardi. Marilyn oli normi.

Ääniauto pysähtyi keskelle puistoa, ja Marilynit ryhmittyivät sievästi auton ympärille henkivartiokaartiksi. He olivat todellakin henkisiä: he eivät antaneet aineen kahlita lihan juovuttavaa suloisuutta.

Muutamassa minuutissa koko Hagar-puistikko oli täyttynyt ääriään myöten. Jäätelö ja coca-cola seurasivat yleisöä, samoin hyväntekeväisyysyhdistysten avunkerääjät ja maailman taitavimmat taskuvarkaat. Kansallishymnin jälkeen kuuluttaja pyysi hiljaisuutta:

— Nyt on kysymys miljoonien dollareitten säästöstä.

Kun raha puhuu, silloin kaikki kuuntelevat. Niinpä syntyi nytkin tuokion hiljaisuus, ja kuuluttaja pääsi esteettömästi jatkamaan:

— Amerikan kansa tuhlasi viime vuonna sairaala- ja lääkäri-laskuihin yli kahdeksan miljardia dollaria. Siis parisataa dollaria henkeä kohti. Tätä summaa voidaan huomattavasti pienentää, jos seurataan professori Jerry Finnin viisaita neuvoja. Olemme ylpeitä, kun voimme nyt esittää yleisölle maailmankuulun professori Jerry Finnin. Olkaa hyvä, Mr. Finn!