Ensimmäinen vastaanottotunti kului pienen paniikin merkeissä, mutta sitten tohtori Rivers ja hänen apulaisensa professori Finn muistivat mainion sarjatuotannon, joka kevensi hiukan tarjonnan liikakuormitusta. Avara olohuone muutettiin äkkiä toiseksi vastaanottohuoneeksi, jossa professori Finn ryhtyi hoitamaan praktiikkaansa. Potilaitten sukupuolesta heitettiin arpaa. Onnetar määräsi Jerry Finnille kaikki naispotilaat. Hän otti samalla kertaa neljä potilasta käsiteltäväkseen ja rationalisoi työnsä siten, että kun hän käsitteli yhden potilaan nikamia, toinen makasi alppiaurinkolampun alla, kolmas puki ylleen ja neljäs riisuutui. Tällä tavoin hän kykeni hoitamaan kahdeksan potilasta tunnissa ja sai bruttotulon nousemaan kahteenkymme-neenneljään dollariin tunnilta. Mutta siitä huolimatta tohtori Rivers ei ollut häneen tyytyväinen. Kun Jerry kävi silloin tällöin vaihtamassa rahaa esimiehensä vastaanottohuoneessa, tohtori Rivers sanoi käsittelevänsä kymmenen potilasta tunnissa. Kello kahteentoista mennessä Mr. Rivers oli kiihdyttänyt vauhdin vieläkin villimmäksi: hän hoiti jo kaksitoista potilasta tunnissa. Tähän tulokseen hän pääsi siten, että asetti kaksi potilasta rinnatusten penkille vatsalleen ja nuljutteli samalla kertaa molempien nikamia. Tästä menettelystä oli vielä sekin etu, että kumpikin potilas suhtautui hoitoon äänettömästi, sillä he ujostelivat toisiaan eivätkä kehdanneet valittaa.

Kello yhdeltä tohtorit ottivat kahdeksan minuutin ruokailulevon, jonka aikana potilaat saivat käydä toimittamassa ostoksiaan. Sen jälkeen jatkui pelastustyö entistä kiihkeämmällä vauhdilla. Kello kuuteen mennessä tohtorit olivat käsitelleet neljättäsataa potilasta, ja kello kahdeksalta he lopettivat vastaanoton. Kolmena seuraavana päivänä oli edelleen jonoa ja tungosta, mutta sitten alkoi vauhti tasaantua.