— Mutta kuinka minä osaan mainostaa kiropraktiikkaa?

— Kuinka tahansa. Olethan sinä käynyt vanhassa maassa koulua.

— Ei siellä ollut oppiaineena kiropraktiikkaa.

— Eipä tietenkään, koska siellä ollaan kaikessa paljon jäljessä. Ihme, että ovat saaneet sinne jo muutaman käytetyn auton.

Jerry oli vähällä loukkaantua, mutta sitten hän muisti olevansa maailmankansalainen, joka ei saa ajatella eikä tuntea kansallisesti. Hän nousi ja pysähtyi ikkunan ääreen silmäilemään Brooklynin katukuvaa. Autot liikkuivat yhtenäisenä hyytelönä, ja jalkakäytävillä oli tungosta. Jokaisella näytti olevan kiire jonnekin. Ihmiset säästivät aikaa, koska uskoivat sitä rahaksi. Siitä huolimatta useimmilla oli enemmän aikaa kuin rahaa.

— Jos haluat, voit mennä ottamaan raitista ilmaa, huomautti Mr. Rivers lyhyen äänettömyyden jälkeen. — Mutta älä mene kauaksi, ettet eksy.

Mr. Rivers puhui isällisesti kuten ainakin vanhatpojat, jotka antavat nuorille auliisti neuvoja, koska eivät enää voi olla heille huonona esimerkkinä. Jerry hyväksyi Mr. Riversin ehdotuksen ja alkoi liikehtiä ovelle. Kiropraktikko saatteli hänet kynnykselle ja jakoi edelleen hyviä neuvoja:

— Tunnin kuluttua tulee pimeä, ja silloin täytyy olla varovainen. Katsos, nyt ollaan suuressa maailmassa eikä vanhassa maassa. Täällä tapahtuu aina jotakin. Minä en koskaan kulje ulkona ilman asetta.

— Asetta? toisti Jerry ihmeissään.

— Niin juuri. Minulla on aina pistooli taskussani. Roistojen varalta, tarkoitan. Ei ole pahitteeksi, vaikka sinäkin hankkisit itsellesi aseen.

Jerry naurahti hiukan ylimielisesti:

— Ei minulla vielä ole vihollisia — tässä maassa.

— Ei sinulla, mutta rahoillasi. Parasta hankkia vain ase ajoissa.

Jerry ilmoitti liiketoverilleen, että hänen taskussaan on ainoastaan kolme dollarin seteliä ja pari sentin kolikkoa ja työntyi uhkarohkeasti kadulle, jossa jokainen yritti päästä toisten edelle.