— Olen saanut tarpeekseni teidän avustanne.

— Joko nyt? vastasi joustava tohtori ja sieppasi pöydältä kimpun mainoslehtisiä, joissa oli hänen nuoruudenkuvansa ja kauniita mietelauseita kiropraktiikan parantavasta voimasta.

— Ehkä haluatte jakaa näitä ystävillenne, jotta hekin tulevat autetuiksi? hän huomautti aurinkoisesti ja ojensi potilaalle kirjallisen tuotantonsa kootut teokset.

Potilas silmäili kauniisti painettua sanaa, heitti koko kimpun lattialle ja huudahti:

— Saisitte hävetä!

Sitten hän lähti melkein juoksuaskelin ovelle ja poistui vastaanotolta.

— Tällaisiakin sattuu, huomautti Mr. Rivers huolettomasti Jerrylle, joka oli seurannut toimitusta sanattomana. — Eräät pelkäävät ensimmäistä käsittelyä, mutta tulevat kuitenkin uudelleen.

Tuskin hän ehti lauseensa päähän, kun ovikello soi kiivaasti.

— Menehän avaamaan, Mr. Rivers sanoi, ja päästä sisään. Jerry perääntyi muutaman askelen, kun sisään astui äskeinen potilas ja suuntasi kulkunsa suoraan vastaanottohuoneeseen.

— Unohdin kainalosauvani, potilas lausahti leppyneesti.

— Suokaa anteeksi, etten minäkään huomannut, vastasi tohtori. — Kas tässä! Ja niin kuin äsken sanoin, ylihuomenna uudelleen.

Vieras ei vastannut mitään, mutta päästyään ovelle hän kysyi kuin hiukan häpeissään:

— Mihin aikaan?

— Kello kahdelta, herra.

— Kiitos, tohtori…

Mr. Rivers keräsi lattialta mainoslehtiset ja ojensi ne potilaalle.

— Nämä unohtuivat.

Vieras otti lehtiset vastaan, työnsi ne taskuunsa ja virkkoi:

— Annan ne tuttavilleni vielä tänään. On paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat hoitoa… Kiitos vielä kerran, herra tohtori…