Jerry Finn ei enää uskonut omia huuliaan. Hän oli puhunut asiasta, josta tiesi mahdollisimman vähän. Mutta sitten hän lohdutteli itseään sillä, että näin meneteltiin myös vanhassa maassa. Hän muisti erään kansantalousmiehen, joka väitteli tohtoriksi ja käytti väitöskirjansa lähdeaineistona Helsingin puhelinluetteloa Ja vanhoja kansanlauluja. Ei sekään miekkonen ajatellut ammatikseen.
NELJÄS LUKU
jossa Jerry harjoittaa kiropraktiikkaa ja käyttää ensimmäisen kerran vasaraa.Mainonnalla on ihmeitätekevä voima: se saa ihmiset kaipaamaan sellaista, mistä he eivät ole aikaisemmin kuulleetkaan.
Tuhansien brooklyniläisten ajatukset askartelivat nyt heidän omassa selkärangassaan. Jokainen halusi virheettömän Mari-lynin-selän, jonka voi ujostelematta paljastaa aina neljänteen nikamaan asti. Selkärangasta oli syntynyt uusi käsite ja yleinen mielipide. Eräät kyynikot tosin väittivät, että yleinen mielipide on vain jonkun yksityisen mielipide josta kehittyy epidemia. Mutta miksi puhuisimme kyynikoista, jotka koettavat aina myrkyttää ympäristönsä epäilyllä, jotka löytävät tavarasta vain hinnan, mutta eivät arvoa ja jotka ovat monesti kyynikoita vain sen vuoksi, että ovat menneet naimisiin ensirakkautensa kanssa? Puhukaamme mieluummin tohtori Riversin praktiikasta, josta oli äkkiä tullut päivän puheenaihe ja mainio tulolähde.
Jo aamun valjetessa tohtori Isaac Riversin vastaanotolla oli merkittävä jono. Puoli kymmenen tienoissa aamupäivällä jono oli kasvanut neljännesmailin mittaiseksi, joten poliisiviranomaiset ryhtyivät jakamaan potilaille jonotuslippuja. Kello yhdentoista aikaan tohtori Rivers korotti taksan kolmeen dollariin, mutta se vähensi jonosta vain kaksi odottajaa: erään skotlantilaisen, jolla oli tarkoitus tinkiä kahdestakin dollarista, ja erään kansantaloustieteen professorin, joka oli paria päivää sitten julkaissut kirjan inflaation turmiollisesta vaikutuksesta.