Ensimmäisen viikon aikana tohtori Rivers oli suorittanut kaikki mainostusmenot ja kartuttanut pankkitiliään tuhannella dollarilla. Professori Finnin ansaitsema välitys- eli hankintapaikka o oli kahdeksansataayksi-toista dollaria. Tällainen rahasumma toi Jerry Finnin elämänkatsomukseen olennaisen muutoksen. Hänen lähin sydänystävänsä oli tähän asti ollut ihopaita, mutta nyt hän tunsi suurta ihastusta ja kiintymystä rahaa kohtaan. Oli tosin ohimeneviä tuokioita, jolloin hän koetti sanoa itselleen, ettei hän ole mitään sukua rahalle, mutta tällaisia hempeitä tunneailahduksia oli perin harvoin. Hänestä oli tehty selkärankatohtori ja eräänlainen veijari vastoin tahtoaan eikä hän halunnut potkia tutkainta vastaan. Ensimmäisten vastaanottopäivien jälkeen hän vietti kovin unettomia ja levottomia öitä. Hän laski lampaita vuoteessaan, sillä hän oli päivällä nähnyt niin paljon nautoja ja pässejä.

Eräänä päivänä ilmestyi vastaanotolle epämääräisen ikäinen naishenkilö, jonka ikenissä ja sormissa oli useita unsseja kultaa. Kun Jerry kehotti häntä vähentämään vaatteita, nainen loi ujostelevan katseen toisiin potilaisiin ja sanoi hieman empien:

— Tahtoisin puhua tohtorin kanssa kahden kesken.

Puolta tuntia myöhemmin nainen sai siihen rauhallisen tilaisuuden. Hän loi valkotakkiseen tohtoriin pelon-, ihailun- ja kun-nioituksensekaisen katseen, jollaisia kaikki lääkärit saavat joka päivä naispotilailtaan, jotka ovat oppineet pitämään lääkäreitä eräänlaisina yli-ihmisinä. Jerry otti käsille sairaskortin. Nimi:

— Agnes Lawson… L-a-w-s-o-n, nainen vastasi.

— Naimisissa?

— Kyllä… Totta kai…

— Ikä?

— Minä olen… Ei suinkaan se ole tarpeellista?…

Niin kuin lukijakin jo tietää, Jerry Finn on hienotunteinen mies. Erittäin hienotunteisesti hän nytkin sivuutti kysymyksen ja hyppäsi seuraavaan:

— Mikä rouvaa vaivaa?