Puolisen vuotta myöhemmin Jere sai Mr. Riversiltä seuraavan kirjeen:
Pruklyynissä tammikuun kuutes päivä 1952.
Mr. Jerry Finn.
Terve täältä suuresta maailmasta new Yoorkista joko sinä kohta tulet kun pitäs pisnestä suurentaa ja tartten apuas ja kirjotin sinne Konsulaattiin helsinkiin ja pyysin niitä panemaan horioppia ja muuten on mennyt mukavasti mutta höri tahtoo olla vaan olis hyvä senssi tehdä rahaa kun sais kaverin helppaamaan, kyllä kai sinä nyt sitten tulet Paanariksi kun oli puhetta siis Kirjota heti kun tulet.
Sinua Tervehtäin
Mr. Isaac Rivers, Doctor,
881-41 St. Pruklyn N y.
Jere vastasi Doctor Riversille, että hän on jonon keskivälissä. Sitten hän tuli surulliseksi, sulkeutui yksinäisyyteensä ja alkoi lukea Schopenhaueria. Hänen mielensä olisi tehnyt kirjoittaa Doctor Riversille muutamia totuuden sanoja, mutta hän tunsi vaistomaista kunnioitusta miestä kohtaan, joka oli elänyt kuusi-kymmentäneljä vuotta. Toisaalta hän ymmärsi nyt perin hyvin eräitä miehiä, jotka kunnioittivat vain viinin ja konjakin ikää.
Jotta pääsisimme nopeammin uppoutumaan varsinaiseen tarinaamme, sivuutamme väkivaltaisesti eräät tärkeät yksityiskohdat ja sielulliset perustelut ja harppaamme tammikuusta kesäkuuhun. Vähää ennen juhannusta Jere Suomalainen vannoi pyhästi, että ei aio kaataa Yhdysvaltain hallitusta asevoimin, että hänen maineensa oli puhdas poliittisista tahroista ja että hänellä oli vilpitön tahto tulla maailmankansalaiseksi, jonka molemmat jalat ovat tukevasti maassa ja molemmat kädet ilmassa.
Pitkien ristikuulustelujen jälkeen tutkittiin hänen sotilaskan-takorttinsa, rikosrekisteriote, keuhkot, sydän, virtsa, verenpaine ja perhesuhteet. Havaittiin, että Jere Suomalainen ei ollut holhouksenalainen, että hänellä ei ollut aviottomia lapsia eikä elatusvelvollisuuksia, että hänen suvussaan ei ollut koskaan havaittu mielenvikaisuutta, tilapäistä juoppohulluutta, moniavioisuutta, synnynnäistä varvaskatoa, pimeänpelkoa eikä kleptomaniaa.