
— Anteeksi, mistä on kysymys?
Nuorukainen siirsi jalkansa Jerryn jalkaterältä ja loi kysyjään ylimielisen katseen. Mainosauto oli nyt aivan Jerryn kohdalla. Yleisön hyvä-huudot täryttivät korvien rumpukalvoja. Jerry kääntyi vanhahkon herrasmiehen puoleen ja koetti tältä saada valistusta tietämättömyyteensä. Herrasmies vastasi kuivasti:
— Onko teillä heikko näkö?
Pari äänenmurroksen kanssa kamppailevaa nuorukaista yhtyi keskusteluun. He silmäilivät arvostelevasti maailmankansalaista ja hyrähtivät nauruun. Toinen sanoi:
— Tuo ukkeli on varmaankin Texasista tai Alabamasta, koska ei tiedä, mitä New Yorkissa tapahtuu.
Ja toinen lisäsi:
— Kyllä täytyy miehen olla farmilta, kun ei tunne Billy Banksia.
Jerry tunsi olevansa kotoisin perin etäältä. Hän aikoi vastata nuorukaisille parilla sivistyneellä sanalla, mutta silloin äskeinen herrasmies kääntyi hänen puoleensa ja ryhtyi jakamaan kansanvalistusta seuraavin sanoin:
— Saitte vähän huonon paikan. Ette tainnut nähdä ollenkaan meidän poikaamme Billyä, josta koko Brooklyn iloitsee ja ylpeilee?
— Suokaa anteeksi tietämättömyyteni, vastasi Jerry nöyrästi. — Minä en valitettavasti tunne Billy Banksia. Kuka hän on, ja mitä hän on tehnyt?
Miehen kasvoille levisi autuas opettajan ilme. Hän sytytti huolettomasti savukkeen ja antoi tiedonlampun valaista tietämättömyyden pimeyttä:
— Billy Banks on Brogklynin poikia. Hän saavutti viime viikolla maailman ennätyksen. Käveli käsillään Bostonista New Yorkiin kahdessa viikossa. Sitä ei teekään kuka hyvänsä. Täytyy olla hyvä kunto. Billyllä on. Ja nyt poika on varakas. Satatuhatta lykättiin hänen kouraansa tänäänkin.
