— Menehän avaamaan! huudahti Mr. Rivers olohuoneesta. Jerry tyhjensi nopeasti toisen lasin ja kiiruhti eteiseen.

— Täällä on potilas! hän tiedotti isännälleen.

— Vie hänet vastaanottohuoneeseen! vastasi kiropraktikko ja ryhtyi haukotellen vetämään valkoista lääkärintakkia ylleen.

Kipujen vaivaama potilas oli ensi kertaa tohtori Riversin vastaanotolla. Jerry silmäili heiveröistä vanhusta, jonka ruskeissa silmissä välähteli tuskallinen pelonsäde.

— Paita pois! sanoi kiropraktikko uudelle tulokkaalle ja kääntyi sitten Jerryyn. — Täytähän kortti!

Jerry kirjoitti sairaskorttiin potilaan henkilötiedot ja jäi seuraamaan toimitusta.

— Mikä vaivaa? tiedusteli tohtori vanhukselta, kun tämä oli paljastanut kapakalaa muistuttavan yläruumiinsa.

— Jalat on huonossa kunnossa. Kova särky. Ei tahdo päästä liikkumaan.

— Katsotaan, virkkoi kiropraktikko ja auttoi vanhuksen pöydälle pitkäkseen.

Samalla rupeamalla oli myös diagnoosi selvä. Mr. Rivers koputteli potilaan selkärankaan ja ilmoitti taudinpesäkkeet assistentilleen:

— Viides nikama alhaalta lukien. Oikealla puolella pahanlai-nen rusto, joka painaa hermoa. Sähköhierontaa ja lämpöä. Ja nyt vähän venytystä.

Mr. Rivers alkoi kopeloida voimakkailla hierojansormillaan potilaan nikamia. Tämä huudahti tuskasta ja koetti kierähtää pöydältä pois. Mutta ihmeparantaja ei päästänyt uhriaan, vaan kel-läytti hänet takaisin vatsalleen ja jatkoi parantavaa venytystä.

— Koskee… koskee, valitti potilas. — Lopettakaa, hyvä tohtori…

Mutta tohtori ei lopettanut. Hän tiesi, että selkärangan kunnosta riippui ruumiin ja sielun kunto. Hän upotti tunteettomasti sormensa päät joka ainoaan nikaman väliin, myhäili tyytyväisenä ja jatkoi ruhjomistaan. Vähän väliä hän laski nikamat niskasta häntäluuhun ja häntäluusta niskaan, veti peukalollaan pitkin selkärankaa kuin harpunsoittaja ja puhui käsittämättömästi soluista, hermoista, aineenvaihdunnasta ja rustoutumisista. Potilaan valittelu oli nyt äänekästä ulvontaa, mutta tohtori lohdutteli: